perjantai 29. tammikuuta 2021

Kuormittava muutos vai innostava kehitys

Vuoden vaihteessa kirjataan ylös edellisenä vuonna tehty kehittämistyö. Samanaikaisesti tarkennetaan, miten uudelle vuodelle tehdyt kehittämistavoitteet toteutetaan. Tuloskortti on vuosia toiminut hyvänä välineenä kehittämisen suunnitteluun ja seurantaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että syyskuussa suunniteltu tuloskortti on jo nyt käyttöön otettaessa monin osin vanhentunut.

Suhtaudumme muutokseen ristiriitaisesti. Yhtäältä työelämä tuntuu kuormittavalta ja silloin perusajatuksena on se, ettei kestä enää yhtään muutosta. Toisaalta muutos on mahdollisuus saada uutta intoa ja sujuvoittaa omaa työtään.

Muutoksen johtaminen on haastavaa, koska jokainen osallinen suhtautuu siihen eri tavalla. Kun yksi on jo kyllästynyt muutoksen suunnitteluun ja haluaisi päästä toteutusvaiheeseen, toinen vasta alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, mitä muutoksella ajetaan takaa. Muutokseen sitoutuminen vaihtelee myös melkoisesti. Olemme luonnostaan innostuneita tai epäilijöitä. Onneksi me olemme erilaisia, ja kaikkia tarvitaan myös muutoksessa.

Vuosia sitten työurani alussa muutosta ajateltiin prosessina, joka alkaa ja loppuu. Sitten todettiin, että muutos on jatkuvaa. Tällä hetkellä ei osaa edes sanoa, mikä muutos on alkamassa tai suunnitteluvaiheessa, ja mikä on jo muuttunut pysyväksi arjeksi. Jos muutos oli joskus hahmotettavissa janana, nyt siitä tulisi piirrettäessä sekava sykerö.

Silti – jos jäisimme paikoillemme, emme olisi silloinkaan tyytyväisiä. Monenlainen kehittäminen työssä on ihan parasta.

Kuvassa poimintoja Ammattiopisto Tavastian tuloskortista 2021.

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Uusi koulutuspoliittinen selonteko

 

Koulutuspoliittisen selonteon luonnos on julkaistu. Selonteko tullaan hyväksymään alkuvuonna 2021.

Toisen asteen koulutuksen osalta selonteossa on kolme kokonaisuutta

1.      vahvempaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä toisen asteen koulutukseen
2.      kohtaanto kuntoon työelämäkumppanuudella ja koulutusta uudistamalla
3.      vaikuttavuutta ja laatua toisen asteen koulutukseen toimintatapoja ja osaamispalveluita uudistamalla

Tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi selonteossa korostetaan henkilökohtaistamisen merkitystä ja opiskelijoiden tarvitsemaa yhteisön tukea ja yhdessä oppimista. Selonteossa halutaan vahvistaa maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opintojen aikaisia tukitoimia mm. kielitaidon kehittymisessä. Ammatillisten tutkintojen ja lukiokoulutuksen yhdisteleminen tulee nykyistä joustavammaksi. YTO-opintojen osuutta ammatillisissa perustutkinnoissa tullaan lisäämään. Myös maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden OPVA-opintoja tullaan lisäämään. Toimenpiteillä halutaan tukea sitä, että opiskelijat valmistuvat toisen asteen tutkinnosta. Tällä hetkellä peruskoulun päättäneistä 98 prosenttia saa jatko-opintopaikan, mutta silti 15 prosenttia jää vaille toisen asteen tutkintoa.

Mitä meidän pitää tehdä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden tukemiseksi? On tarpeen edelleen kehittää opetuksen joustavia rakenteita niin, että opiskelijan opinnot voivat edetä henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesti. OPVA-opintoja hyödynnetään maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden perustaitojen vahvistamisessa ja kielitaidon kehittymisessä. Joustavassa etenemisessä hyödynnetään myös uusia teknologioita. Lisäksi opintojen ohjauksen toimintamalleja ja seurantaa kehitetään. Tutkinnon osien suorittamista koko tutkinnon sijaan tulee tarjota tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona muun muassa jo työelämässä olleille henkilöille.  

Työelämäkumppanuuden syventäminen opintojen eri vaiheissa vastaa työelämän muutostarpeisiin. Selonteossa todetaan, että yhteiskunnan ja työelämän uudet osaamistarpeet syntyvät usein eri alojen rajapinnoille, jolloin yhteistyö lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sekä koulutusasteiden ja ammatillisen koulutuksen koulutusalojen välillä tulee korostumaan.

Selonteon kolmas näkökulma on vaikuttavuuden ja laadun kehittäminen. Se tarkoittaa mm. digitalisaation toimenpideohjelman laatimista, tilojen, laitteiden ja henkilöstön yhteiskäytön tukemista, toimijarakenteen uudistamista ja saavutettavuuden vahvistamista. Tavoitteena on, että lukio- ja ammatillista koulutusta järjestetään samoissa järjestäjäorganisaatioissa. Tältä osin kuntayhtymämme on selonteon tavoitteen mukainen.

Yhteistyötä ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja vapaan sivistystyön välillä on koulutuspoliittisen selonteon tavoitteiden mukaisesti mahdollisuus lisätä myös Tavastiassa. Lisääntyvä yhteistyö parantaa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia ja palvelee työelämää yhä paremmin.  

 

torstai 26. marraskuuta 2020

Palvelumuotoilu ja innovointia

Tänään ammattiopistossa aloittaa omasta henkilöstöstä koostuva ryhmä, joka opiskelee tuotekehitystyön erikoisammattitutinnon kahta tutkinnon osaa, palvelumuotoilu tuotekehitystyössä ja innovaattorina toimiminen. 

Palvelumuotoilu tarkoittaa muun muassa asiakaslähtöistä ajattelua, eli asiakaskokemuksen selvittämistä ja hyödyntämistä kaikessa tekemisessä. Keskeistä on myös yhteiskehittäminen. Innovaatiolla haetaan käytäntöön vietyjä ideoita, jotka hyödyntävät jotakin, vaikka pientäkin, osa-aluetta työssä. 

Tavastialle tyypillisen toimintatavan mukaisesti haluamme, että kaikki ovat asiakaslähtöisen ajattelun ja innovoinnin toimijoita työssään, ja palvelumuotoilua ja innovaatioita viedään eteenpäin yhdessä kehittämällä. Samoin kuin johtajuuskin on jaettua, myös kehittäminen on yhteistä tekemistä. Tavastialainen toimintatapa siis tarkoittaa sitä, että samoin kuin meillä ei ole vaikkapa laatujohtajaa, meillä ei myöskään ole palvelumuotoilijan tai innovaattorin virkoja. Asiantuntijaorganisaatiossa nämä asiat kuuluvat kaikille. 

Suoritin itse tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon pari vuotta sitten. Palvelumuotoilussa vaikeinta oli myöntää itselleen, että on paljon opittavaa asiakaslähtöisyydessä. Asiakaslähtöisyys on niin vahvasti kirjoitettu ammatillisen koulutuksen periaatteeksi, että vaati vähän nöyrtymistä tunnustaa, että asiakaslähtöisyyttä joutuu oppimaan jatkuvasti. (Se on vähän vastaavaa perusasiaa kuin se, että olen osallistunut unikouluun ja opetellut vaikka oikeaa hengittämistä jonkin koulutuksen yhteydessä.) 

Olen todella tyytyväinen, että niin moni pystyy kiireisessä arjessa kehittämään itseään. Toivon kovasti, että koulutuksessa syntyy yhdessä tekemistä ja koko organisaatioon jaettavia toimintatapoja, joilla parannetaan asiakaslähtöisyyttä ja tuotetaan uusia, asiakasta tai henkilöstöä palvelevia innovaatioita.

perjantai 23. lokakuuta 2020

Jälleen etänä

Jos etätyö ja etäopiskelu tuntuivat raskautensa ohella keväällä myös hieman jännittävältä ja uudelta, tämä syksyinen nopea siirtyminen etäopetukseen on nyt vain pelkästään ikävää. Koulun tilojen ei kuuluisi näyttää tältä keskellä kiireisintä kouluarkea.

Opiskelijoista on suurin huoli. Erityisesti nuorena ihmisen ei tulisi joutua elämään ilman aktiivisia sosiaalisia kontakteja eri ihmisten kanssa. On eri asia viettää kuudettakymmenettäensimmäistä vuottaan pääosin omien seinien sisällä, kuin vaikkapa seitsemättätoistaan. Opiskelijat ovat myös itse huolissaan siitä, miten tämä eristäytyminen vaikuttaa heidän mielenterveyteensä.

On selvää, että etäilyssä opiskelijoiden osaaminen ei kerry samalla tavalla kuin lähiopetuksessa. Näin, vaikka opettajat tekevät paljon töitä verkko-opetuksen eteen tavoitteenaan aktivoida opiskelijoita oppimaan myös vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Samalla kun etäopiskelu on raskasta, mieltä painaa myös se, että opiskelijoiden opinnot eivät etene normaalisti ja silloin työt kertyvät tulevaisuuteen. Se taas tarkoittaa paljon lisätyötä opiskelijoille ja opetushenkilöstölle sitten, kun opiskelu palaa tavanomaiseen. Keväältä jäi jo lähes 900 (32 %) näyttöä rästiin täksi syksyksi.

Pahinta on, että tässä vaiheessa ei ole tietoa, kuinka kauan tätä etäilyä kestää. Ei voi muuta kuin olla armollisia itsellemme, kun olemme parhaamme tehneet. On myös tärkeää seurata toisten jaksamista ja tukea toisiamme.

Ja vaikka tämä blogi olikin synkkä, on tärkeää löytää elämästä valoisia asioita. Viisasta olisi muistaa, että on turhaa surra asioita, joille emme mitään voi.

tiistai 15. syyskuuta 2020

Kehitytään ja kehitetään yhdessä

 

Kehitytään ja kehitetään yhdessä

Tällä viikolla (nyt on vasta tiistai) olen saanut osallistua Tavastiassa kahteen innostavaan kehittämistilaisuuteen.

Opiskelijoiden läsnäolon lisääminen

Ammattiopiston Kehitytään ja kehitetään yhdessä  -tapaamisessa pohdittiin työkaluja opiskelijoiden läsnäolon lisäämiseen. Opiskelijan poissaolot ovat iso ongelma monestakin syystä. Poissaolot indikoivat usein opintojen keskeytymistä. Poissaolot ovat haasteellisia myös muulle opiskelijaryhmälle. Opettajan aikaa kuluu poissaolon aikaisiin selvittelyihin. Ilman syytä opetuksesta poissaolevat opiskelijat ”varastavat” toisilta oppimiseen tarkoitettua aikaa. Mielekästä yhdessä oppimista, esim. erilaisia asiakasprojekteja, varjostaa pelko siitä, onko tarvittava määrä opiskelijoita paikalla. Poissaolot ovat valtava kuormitustekijä opettajille.

Vilkkaan keskustelun lopputuloksena syntyi idealistaa siitä, miten opettaja, koulutuspäällikkö ja koko ammattiopisto voivat vaikuttaa opiskelijoiden läsnäolon lisäämiseen. Asia ei kuitenkaan tullut valmiiksi ja seuraavaksi onkin syytä selvittää opiskelijoilta, mikä saisi heidät sitoutumaan opintoihinsa nykyistä paremmin.

Uusia ideoita työpaikalla oppimiseen

Toisessa tapaamisessa pohdittiin yhdessä työelämäyhteistyökumppanien ja ammattiopiston henkilöstön kanssa työpaikalla oppimisen kehittämistä. Ryhmissä syntyi keskustelun tuloksena superkäytäntöjä, joiden toimeenpanoa pohditaan ja otetaan yhteisiksi toimintatavoiksi. Työpaikkaohjaajilla on omia hyviä käytäntöjään, joita jaettiin yhteisessä tapaamisessa.

Aito vuorovaikutus on tärkeintä

Molemmissa keskusteluissa, opiskelijan läsnäolon lisääminen ja työpaikalla oppimisen kehittäminen, korostui aidon vuorovaikutuksen merkitys eri osapuolten kesken. Kun koen olevani tervetullut ja tärkeä oppitunnilla ja työpaikalla, sinne on mukava tulla. Tiedän, että osallistumisellani on merkitystä toisille ihmisille. Minut kohdataan ihmisenä, voin kysyä ja olla epävarma, saan tukea ja tunnen kuuluvani porukkaan. Näitä ihmisyyteen kuuluvien asioiden merkitystä ei voi korostaa liikaa.  

Kiitos kaikille tilaisuuksiin osallistuneille. Yhdessä uuden luominen on hienoa. Haluan, että syntyneet ideat saadaan myös käytäntöön.

perjantai 28. elokuuta 2020

Jatkuva oppiminen

 

Jatkuva oppiminen

Elinikäinen oppiminen on vaihtunut termiksi jatkuvaksi oppimiseksi. Jatkuva oppiminen on osaamisen kehittämistä ja uudistamista elämän ja työuran eri vaiheissa.

Jatkuva oppiminen hallitusohjelmassa

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi jatkuvan oppimisen uudistaminen. Jatkuvalla oppimisella kehitetään mm. koulutuksen tarjontaa ja rahoitusta sekä opintojen aikaista toimeentuloa. Uudistus painottuu nimenomaan työikäisten osaamisen kehittämiseen.

Jatkuvan oppimisen kehittämisen hankkeet ovat jatkoa mm. takavuosien NAO-, MAO- ja AOV-koulutuksille. Aikuisväestön osalta on edelleen haasteena, että koulutuksiin eivät hakeudu ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Muutokseen hakeutumisen osalta tarvitaan paljon ohjausta sekä selkeät ja joustavat mallit osaamisen kehittämiseksi.

Jatkuvan oppimisen esteenä on vielä todella monta mm. eri hallinnon alojen erilaisiin linjauksiin liittyvää estettä, jotka haittaavat aikuisväestön opiskelua. Hienoa, että siihen kiinnitetään nyt huomiota.

Jatkuvan oppimisen hanke Tavastiassa

Koulutuskuntayhtymä Tavastiassa alkoi elokuun alussa OKM:n rahoittama Jatkuvan oppimisen hanke, jonka projektipäällikkönä toimii Tiina Alhainen. Hanke jakautuu ammattiopiston ja Vanajaveden opiston osioihin. Ammattiopistossa hankkeessa keskitytään koulutusrakenteisiin ja -tarjontaan, henkilökohtaistamiseen sekä kotouttaviin koulutusprosesseihin. Saamme hankkeen avulla maahanmuuttajataustaisille hakijoille omavalmentajan helpottamaan kotoutujan koulutuspolun eheyttä.

Jatkuva oppiminen on yhteistyötä verkostojen kanssa. Jatkuvan oppisen hankkeessa tehdään yhteistyötä erityisesti Hämeenlinnan seutukunnan kuntakokeilun kanssa. Kuntakokeiluyhteistyöltä odotetaan paljon.

Isona tavoitteena olisi, että aikuisväestö hakeutuisi hankkimaan osaamista yhä aktiivisemmin. Meiltä opetuksen toimijoilta odotetaan opiskelijoiden kuulemista, heidän moninaisten toiveittensa, tarpeidensa ja oppimisen haasteidensa huomioimista sekä joustavien polkujen suunnittelua yhdessä heidän kanssaan.

Joustavuuden tarpeita lisää se, että aikuisten ajankäytöllä on monta kilpailijaa. Opiskelu on niistä vain yksi. Kenelläkään ei ole aikaa opiskella sellaista, jonka jo entuudestaan hallitsee. Tai osallistua opetukseen, joka etenee liian nopeasti tai hitaasti.

Erityisen tuen tarpeet eivät kohdistu vain nuorimpiin opiskelijoihin. Aikuisväestössä on noin miljoona henkilöä, joilla on puutteita perustaidoissa. Kynnys opiskelun aloittamiseen voi olla korkea. Emme halua tulla nolatuiksi. Monella aikuisella on kouluajoilta osaamattomaksi leimaamisesta katkeria muistoja. jotka voivat nostaa kynnystä opintojen aloittamiselle. Uusia onnistumisen kokemuksia olisi hienoa pystyä tarjoamaan kaikille. Kaikki voivat oppia. Ja kaikilla on oikeus jatkuvaan oppimiseen.

torstai 18. kesäkuuta 2020

Työkaverit ovat tärkeitä


Koronakevään yksi tärkeä havainto oli huomata, kuinka tärkeitä työkaverit ovat. Vaikka vapaan jutustelun osuus työpäivästä on erittäin pieni, se on tärkeä osa arkeamme.

Aktiivinen työkaveruus
Turun yliopistossa julkaistiin raportti työkaveruudesta otsikolla Aktiivinen työkaveruus työn arjen voimavarana. Työkaveruus rakentuu raportin mukaan kolmen peruspilarin varaan
  • olen ammattilainen työssäni
  • toimin yhteisen suunnan mukaisesti
  • varmistan työn ja asiakaspalvelun sujuvuuden.
Peruspilareiden lisäksi raportissa työkaveruuden ydinarvoiksi nimetyt myönteistä vuorovaikutusta ilmentävät asiat olivat
  • valoisuus
  • inhimillisyys
  • luottamus ja 
  • rohkeus. 
Nämä kaksi yhdessä, eli peruspilarit ja ydinarvot, muodostavat aktiivisen työkaveruuden.

Raportin sanoma on ymmärrettävä. Kun kaikki ovat ammattilaisia, puhaltavat yhteen hiileen ja jokainen hoitaa omat tehtävänsä, työt sujuvat laadukkaasti.

Ydinarvot toimivat kaikissa vuorovaikutustilanteissa työssä ja vapaa-aikana. Hakeudumme mielellämme sellaisten henkilöiden seuraan, jotka löytävät asioista enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Vältämme tilanteita, jossa purnataan ja puhutaan toisista pahaa. Haluamme, että meihin luotetaan ja voimme itse luottaa. Rohkeuden kautta innostutaan ja luodaan uutta. Ja ihmisyys / inhimillisyys on kaikissa kohtaamisissa loppujen lopuksi tärkeintä.

Puhuminen auttaa myös elämän haasteellisissa vaiheissa
Olemme Ammattiopisto Tavastiassa viettäneet helmikuussa teemaviikkoa useana vuonna alkaen vuodesta 2013. Aluksi teemana oli Onnellinen oppilaitos. Muistan hyvin ensimmäisen teemaviikon, koska äitini kuoli sen viikon tiistaina. Teemaviikolla kyseltiin toisiltamme kuulumisia, ja normaalin ”ihan hyvää kuuluu”-vastausten sijaan sain kertoa äitini kuolemasta ja kuulla monta versiota keskustelukumppanien suhteesta omaan äitiinsä. Koin sen viikon tosi hoitavana surutyössäni, vaikka taisinkin yllättää monen kysyjän.

Lomatunnelmissa
Kesälomani alkaa tämän työpäivän jälkeen. Vietän sitä mm. kuvassa olevien veljesten kanssa, joilta ei tässä vaiheessa puutu uskoa omiin tai mummonsa voimiin.  Kuvatekstinä  pyyntö: "Mummo, tuu auttaan".

On jännittävää, millainen tuleva koulusyksy on. Toivon todella, että meidän on mahdollista kohdata toisiamme muutakin kuin tietoteknisten välineiden kautta. Vaikka loma on tärkeää, myös uuden kouluvuoden aloittaminen syksyllä on mukavaa valoisten, inhimillisten, luotettavien, luottavien ja rohkeiden tavastialaisten kanssa.