Olimme monesti miettineet
monikulttuurisuuskoordinaattorin kanssa erilaisia maahanmuuttajien opiskeluun liittyviä
käytännön asioita, joihin liittyy haasteita oppilaitoksessamme. Tällaisia ovat
muun muassa muslimien uskonnonharjoittaminen ja siihen liittyvät juhlat,
ruokailut ja muut tavat.
Päätimme kutsua eri osastojen maahanmuuttajaopiskelijoita
keskustelemaan niistä kanssamme. Uskalsimme tarttua myös araksi koettuihin
asioihin, kuten rasismiin. Myös rukoilemisesta ja siihen liittyvästä
peseytymisestä oli ihan luontevaa keskustella opiskelijoiden kanssa. Oli ilo
huomata, että keskustelu oli vilkasta ja avoimuus kannattaa. Keskustelusta tuli
todellinen hyvän mielen tapaaminen, ja uskon, että näin ajattelemme puolin ja
toisin.
Nostan esiin kolme kohtaa, jotka erityisesti nousivat
keskustelussa esiin ja joista meidän kaikkien on hyvä tietää.
1. Rasismikokemuksista
Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ovat kokeneet jonkin
verran rasismia. Pääosin se on maahanmuuttajien keskinäistä, ei niinkään
kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välistä. Opiskelijoilla on tunne, että
henkilöstö puuttuu hyvin rasismiin, jos saa siitä tietää.
2. Iso
toive yhteistyöstä
Tärkein asia, jonka maahanmuuttajaopiskelijat toivat
esille, on toive tehdä enemmän yhdessä kantasuomalaisten kanssa. Opettaja voi auttaa
tässä asiassa paljon. Hän voi johtaa pari- ja ryhmätyöskentelyä niin, että
kaikki opiskelijat oppivat työskentelemään koko ryhmän kanssa. Hän voi ohjata
opiskelijoita keskustelemaan myös vapaa-ajalla keskenään. On tosiasia, että maahanmuuttajien
kielitaito ei kehity, elleivät he pääse käyttämään suomen kieltä.
Vapaaehtoisessa ryhmäjaossa käy helposti niin, että maahanmuuttajat jäävät
yksin tai työskentelemään keskenään. Me kaikki kouluaikana viimeisenä
pesäpallojaoissa valitut tiedämme ja muistamme, miltä se tuntuu.
3. Kaikkien
ääni kuuluviin
Maahanmuuttajaopiskelijat ja heidän huoltajansa eivät saa
helposti ääntään kuuluviin. Erilaisissa opiskelijoiden kyselytilaisuuksissa
yleensä äänessä ovat kantasuomalaiset, vaikka maahanmuuttajien osuus Tavastian
opiskelijoista on reilusti yli kymmenen prosenttia.
Kotiväenilloissa ei juurikaan näy
maahanmuuttajataustaisia huoltajia. Siksi on tärkeää jatkossakin järjestää erikseen
keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään erityisesti
maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille tärkeitä asioita. Olisi myös tärkeää
saada huoltajat mukaan tilaisuuksiin, joissa keskustellaan hakeutumisvaiheessa
erilaisista koulutuspoluista ja opintojen aikana opintojen etenemisestä ja
tulevasta urasta.
Järjestämme edelleen yleisiä opiskelijoiden kyselytunteja,
ja tapaamme varmasti jatkossakin maahanmuuttajaopiskelijoita opiskeluun
liittyvissä asioissa. Voisiko vastaavanlaisia kohdennettuja ”asiakasraateja”
järjestää myös muiden opiskelijaryhmien kanssa?
