Jos etätyö ja etäopiskelu tuntuivat raskautensa ohella keväällä myös hieman jännittävältä ja uudelta, tämä syksyinen nopea siirtyminen etäopetukseen on nyt vain pelkästään ikävää. Koulun tilojen ei kuuluisi näyttää tältä keskellä kiireisintä kouluarkea.
Opiskelijoista on suurin huoli. Erityisesti nuorena ihmisen ei tulisi joutua elämään ilman aktiivisia sosiaalisia kontakteja eri ihmisten kanssa. On eri asia viettää kuudettakymmenettäensimmäistä vuottaan pääosin omien seinien sisällä, kuin vaikkapa seitsemättätoistaan. Opiskelijat ovat myös itse huolissaan siitä, miten tämä eristäytyminen vaikuttaa heidän mielenterveyteensä.
On selvää, että etäilyssä opiskelijoiden osaaminen ei kerry samalla tavalla kuin lähiopetuksessa. Näin, vaikka opettajat tekevät paljon töitä verkko-opetuksen eteen tavoitteenaan aktivoida opiskelijoita oppimaan myös vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Samalla kun etäopiskelu on raskasta, mieltä painaa myös se, että opiskelijoiden opinnot eivät etene normaalisti ja silloin työt kertyvät tulevaisuuteen. Se taas tarkoittaa paljon lisätyötä opiskelijoille ja opetushenkilöstölle sitten, kun opiskelu palaa tavanomaiseen. Keväältä jäi jo lähes 900 (32 %) näyttöä rästiin täksi syksyksi.
Pahinta on, että tässä vaiheessa ei ole tietoa, kuinka kauan tätä etäilyä kestää. Ei voi muuta kuin olla armollisia itsellemme, kun olemme parhaamme tehneet. On myös tärkeää seurata toisten jaksamista ja tukea toisiamme.
Ja vaikka tämä blogi olikin synkkä, on tärkeää löytää elämästä valoisia asioita. Viisasta olisi muistaa, että on turhaa surra asioita, joille emme mitään voi.
