Digisukellus suoraan syvään päähän

Ammatillisten oppilaitosten vuorovaikutuksessa tapahtuva opetus lopetettiin 18.3. Siis kolme verkko-opetuspäivää takana. Kokemusta on siis varsin vähän, mutta muutama seikka on jo tullut selväksi.

1.      Ammattiopisto Tavastian opettajilla on hyvät digivalmiudet ja koko henkilöstöllä paljon joustavuutta

Olemme vuosia (melkein jo vuosikymmeniä) satsanneet digiosaamiseemme. Opetushenkilöstö on kehittänyt eri hankkeissa luovia toimintatapoja, parantanut osaamistaan ja kokeillut uusia menetelmiä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Sen vaikutukset konkretisoituivat tällä viikolla, kun opettajat päivässä perehdyttivät opiskelijat ja käynnistivät verkko-opetuksen. Yhteisöllisyyden voima on tässä tilanteessa näkynyt konkreettisesti. Henkilöstö tukee toisiaan, neuvoo ja opastaa, antaa vinkkejä ja jakaa osaamistaan ja materiaalejaan. On aihetta kiittää kaikkia.

Henkilöstö on suhtautunut tilanteeseen todella hienosti. Jokainen on joutunut miettimään, miten oma työ muuttuu uudessa tilanteessa. Olen kuullut paljon luovia pohdintoja siitä, miten eri tehtävissä toimivat voivat palvella kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Opiskelijat ovat päässeet hyvin opiskeluarjen alkuun. Kotona opiskelu sopii osalle opiskelijoista hyvin. On helppo keskittyä rauhassa oppimiseen. Opettajalta saa henkilökohtaista ohjausta. Toisaalta kaverit puuttuvat eikä käytännön asioita pääse oppilaitoksessa harjoittelemaan. Tärkeää on, että kaikki opiskelijan pysyvät mukana. 

2.      Valmistuvien opiskelijoiden valmistumisen varmistamiseksi tarvitaan luovia ratkaisuja ja toimivia työelämäsuhteita

Koronapandemia kohtelee eri aloja hyvin eri tavalla. Toisilla aloilla työpaikalla järjestettävä koulutus jatkuu normaalisti, toisilla aloilla toiminta on käytännöllisesti katsoen loppunut. Tämä tuo haasteita erityisesti valmistuvien opiskelijoiden osalta. On todella harmillista, jos opiskelijan valmistuminen siirtyy. Opettajat miettivät erilaisia luovia ratkaisuja siihen, miten opiskelija voi hankkia ja osoittaa osaamisensa uudessa tilanteessa. Jokainen tilanne on yksilöllinen.

3.      Verkossa työskentely on yllättävän rankkaa

 Olen itsekin työskennellyt viime päivät kuulokkeet korvilla. Verkkopalaverit vaativat paljon tarkempaa keskittymistä kuin kokoushuoneessa istuminen. Toisaalta kirjoitus- ja ajatushommien tekeminen kodin hiljaisuudessa on helpompaa. Kuin huomaamatta olen istunut yhtäjaksoisesti kirjoittamassa niin kauan, että noustessani vanhat niveleni eivät meinaa toimia.  Etätyön tekemiseen pitää opetella. Työn jaksotus, tauot ja ergonomia vaativat vielä pohtimista. Taukojumppaakin pitää tosissaan alkaa harjoitella.

Voimia teille kaikille haasteellisessa tilanteessa. Tarvitsemme toisiamme myös näin etänä. 

Miten oppisimme ajattelemaan isommin ja uudemmin - paljon isommin ja uudemmin

Olen kuunnellut kuukauden aikana kahdesti Arto O. Salosta. Uskomaton puhuja! Hän esittää asiansa kansantajuisesti, innokkaasti ja asiantuntevasti ilman sivistyssanoja. Hänen puheessaan on lukemattomia ajattelunaiheita. Keskityn niistä muutamaan.

1.Ekologisuuden huomioon ottaminen parantaa elämäniloamme

Suomessa moni asia on hyvin, mm. perustarpeet, sivistys, terveys ja vakaus.  Silti tavoittelemme jatkuvaa taloudellista kasvua. Tiedämme, että meidän tulisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa, toisaalta ajattelemme, että ekologiset valinnat kurjistavat elämäämme. Kurjistuminen mielessämme tarkoittaa siis sitä, ettemme voi ostaa aina vain uusia tavaroita ja vaatteita tai toteuttaa kaikkia matkustustoiveitamme.

Salosen luennon vahva viesti oli, että ympäristön huomioon ottaminen ja luopuminen taloudellisen kasvun tavoittelusta ei kurjista, vaan parantaa elämäämme. Koettu tyytyväisyytemme ei lisäänny taloudellisesta kasvusta ja kuluttamisesta. Kaipaamme merkityksellisyyttä. Elämänilo syntyy arvokkuuden, merkityksen ja tarkoituksen tunteen sekä ihmisten välisen luottamuksen lisääntymisestä ja elämänilon vahvistumisesta. Voimme siis luopua taloudellisesta kasvusta, toimia ekologisesta ja silti tulla onnellisemmaksi.

2. Saamme sitä, mitä mittaamme

Mittaamme Tavastiassa toimintaamme pääosin numeraalisesti. Hyvän elämän tai uudistuvan oppilaitoksen kannalta tärkeiden asioiden kannalta numeraaliset mittarimme ovat usein vääriä. Miten mitataan elämäniloa tai merkityksellisyyden tunnetta työssä ja oppilaitoksessa?

Mistä löytäisimme sellaisia mittareita, jotka mittaisivat oikeita asioita? Sellaisia voisivat olla

• opiskelijat saisivat opinnoissaan vahvistusta omasta merkityksellisyydestään, oppisivat kunnioittamaan toisiaan ja arvostamaan myös itseään
• opiskelijat oppisivat toimimaan niin, että elämänlaatu paranisi koko yhteiskunnassa, eli toimimaan ekologisesti ja huolehtimaan yhteisistä asioista
• työntekijät voisivat hyvin, eli saisivat tehdä merkityksellistä työtä ja kehittää itseään sekä tuntea olevansa tärkeä osa työyhteisöä

Elämänilosta emme keskustele edes työpaikan kahvi- ja lounaspöydissä. Valtaosa keskustelun aiheistamme on puhetta tyytymättömyyttä aiheuttavista asioista. Negatiiviset tunteet lisääntyvät, kun taas tyytyväisyyttä tuottavista asioista puhuminen vahvistaisi hyviä asioita.  Missä ovat positiiviset tarinat?

3. Elinkaariajattelu on vaikeaa

Ammatillisen perustutkinnon tutkinnon perusteissa puhutaan kiertotalouden periaatteiden, energia- ja materiaalitehokkuuden ja elinkaaren kokonaisvaikutusten ymmärtämisestä. Elinkaariajattelu on todella haastavaa globaalissa maailmassa, jossa tuotteita ja niiden pakkaustavaraa kuljetetaan maapallolla ristiin rastiin tuotannon eri vaiheissa. Tuntuu, että vain kasvattamalla itse ruokansa avomaalla ilman keinolannoitetta ja syömällä se pellonreunalla, uusiutumattomiin luonnonvaroihin ei tarvitsisi kajota. En ehdota siirtymistä omavaraistalouteen, vaan korostan, että omia päivittäisiä valintoja on tärkeää pysähtyä pohtimaan.

4 .Ammatillisen koulutuksen on uudistuttava

Maailma muuttuu. Palvelujen tarve tulee lisääntymään ja materian korostuneisuus vähenemään. Salosen mukaan emme enää tarvitse omaa porakonetta, vaan palvelun, jolla saamme reiän seinään. Myös esimerkiksi tarve omistaa oma auto vähenee. Syntyy siis vääjäämättä uusia ammatteja ja ammatillisen osaamisen tarpeita. Jonkun pitää hallita liikkumis-, yhteisomistamis- ja korjauspalveluja ja tuottaa myös muita uudenlaisia palveluja. Elinikäinen oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Myös asenteidemme on muututtava, ja se onkin usein kaikkein vaikeinta.

Tarvetta on myös uudistaa palvelukokemus. Palvelun eri vaiheissa on tärkeää, että asiakkaalle syntyy kokemus omasta arvokkuudestaan. Se tarkoittaa muun muassa valinnanvapautta, oman hallinnan tunnetta, vaikutusmahdollisuuksia ja tunnetta omasta pystyvyydestä. Käytännössä siis muun muassa sitä, että

• toimitaan asiakaslähtöisesti koko palveluketjun aikana
• asiakasta ei nolata ammattislangilla, jota hän ei ymmärrä
• palveluntarjoaja ei tyrkytä asiakkaalle palvelua, joka ei hänelle sovi
• palvellaan kiireettä ja käyttäydytään kunnioittavasti

5. Jokainen voi vaikuttaa

Sosiaalinen media on tuonut paljon lieveilmiöitä, mutta ainakin yhdessä asiassa se on muuttanut maailmaa merkittävästi parempaan suuntaan. Yksi ihminen voi saada aikaan maailmanlaajuisen muutoksen. Tästä on esimerkkinä Me Too -liike, joka alkoi yhden ihmisen kertomuksesta.

6. Yhteiskuntaa uudistava oppilaitos

OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatti on jatkossa nimeltään Yhteiskuntaa uudistava oppilaitos. Olemme uusimassa sertifikaattiamme ja saamme pohtia mm. ylläolevia aiheita, eli miettiä, mistä koostuu kestävän tulevaisuuden ammattiosaaminen. Siinä saamme ajatella isosti ja uudesti.

Arto O. Salosen luennon innoittamana ajattelen, että haluan

• voida kokea olevani arvokas sellaisena kuin olen ja välittää saman tunteen muille
• elää niin, etten tuhoa tarpeettomasti maapalloa
• olla riittävän hyvä työssäni

Pieniä vai isoja asioita?

Tavastian ympäristöryhmän puheenjohtaja Merja Kytöaho kirjoittanee blogissaan jatkossa sertifikaattiasiasta. Marja blogi http://kestavastiammattiin.blogspot.com/

Tutustu Arto O. Salosen ajatuksiin https://artosalonen.com/